Tietoa minusta
Olen valmistunut vuonna 2003 sairaanhoitajaksi(AMK). Loppuvaiheen opiskelijana työskentelin kotisairaanhoidossa ja terveyskeskuksessa. Itselleni erityisen mieleisen työn löysin vuonna 2003 lokakuussa Keski-Suomen Sairaanhoitopiirin Kuntoutusosastolta, joka toimi silloin Kinkomaan sairaalassa. Osastolla oli tutkimus- ja kuntoutuspotilaita neurologian, geriatrian, fysiatrian/ortopedian ja traumatologian erikoisaloilta. Vuonna 2006 kävin toteuttamassa pitkäaikaisen haaveeni työskennellä ulkomailla. Työskentelin yksityisessä vanhusten hoitokodissa Skotlannissa, lähellä Edinburghin kaupunkia. Päivätyö alkoi kiinnostaa enemmän, joten siirryin yksityiselle puolelle kuntoutuksen alalle, Laukaan Peurunkaan.
Vuonna 2016 kävin Savonia AMK Kuopiossa täydennyskoulutuksen kliinisen uroterapian saralla, ja valmistuin sieltä uroterapeutiksi. Korona katkaisi työni. Lomautuksien aikana tein keikkatöitä vanhus-, mielenterveys- ja lastensuojelun puolella. Kaikista työkokemuksistani olen erityisen kiitollinen ja ne ovat avartaneet näkökulmaani hoitotyöhön. Vuonna 2021 kesäkuussa siirryin takaisin ns "kotiosastolleni" Sairaala Novaan Neurologian ja kuntoutuksen sairaansijoille.
Kaikki koulutus ja kokemus on minusta sellaisenaan hyvä pääoma. Nyt kun ikää on jo yli neljäkymmentä, ajatus yrittäjyydestä virisi. Auttamishalu ja oppimisen nälkä ovat kaikki nämä vuodet vieneet eteenpäin. Toivonkin voivani jakaa tätä matkalla oppimaani. Odotan innolla uusia haasteita ja sitä, että saisin olla ihmisten tukena ja apuna elämän hankalissa (ja vähemmän hankalissa) tilanteissa. Osallistun aktiivisesti kyläni toimintaan ja pidän yhteisöllisyyttä isossa arvossa.
Sivutoimisen yrittäjyyden käynnistäminen alkoi 2022 vuoden alusta.
Muutos on mahdollisuus
Miksi aivoterveys?
Aivot ovat elin, jota ei voi vaihtaa
Jokaisen meistä olisi hyvä arjen kiireen keskellä välillä pohtia, miten aivot jaksaa. Varaosia, kun ei ole tarjolla. Tämä päivä tietotulvineen ja aistiähkyineen asettaa aivomme erityiseen kuormitustilaan. Nykyihminen nukkuu edeltäjäänsä vähemmän. Aivoterveyden osalta erityisesti palautuminen sekä oikeanlainen aktiivisuuden/virikkeiden ja levon suhde on tärkeää.
Niin kuin sydän- ja muistiterveydessä, aivoterveydessäkin, pätee samat suositukset elämäntapatottumusten osalta. Aivoterveydessä korostuu tosin myös sosiaalisuus, palautuminen ja mielekäs tekeminen. Autonominen hermosto eli ei-tahdonalainen (stressireaktiivinen) hermosto omalla toiminnallaan säätelee elimistön kykyä sopeutua erilaisiin tilanteisiin.
Aivojen kyky kompensoida ja palautua
Erityisesti neurologisen kuntoutuksen saralla, olen monesti nähnyt mielenkiintoisen ilmiön. Vaikka lääketieteelliset lähtökohdat olisivat samanlaiset, toisen tilanne korjaantuu hyvin ja toisen ei. Mistä tämä johtuu? Aivojen kyky oppia uutta ja palauttaa menetettyjä toimintoja, on aivoille luontaista. Edellytyksistä vastaa pitkälti ihminen itse, toki ympäristökin tähän vaikuttaa.
Aivojen hyvinvointia ja palautumiskykyä edistävät mm. laadukas ja riittävä yöuni, mielekäs tekeminen ja uuden oppiminen, rentoutuminen ja muu palauttava toiminto, toimivat ihmissuhteet ja psykologinen relienssi sekä terveelliset elämäntapatottumukset. Aivoterveyttä edistäviksi tekijöiksi on nimetty mm. musiikki, tanssi, eläimet ja luonto sekä rentoutus-/mindfullness harjoitteet. Kaikkineen tasapaino aktiivisuuden ja levon/palautumisen välillä on tärkeää.
Sairastumiseen, joka usein vaikuttaa monenlaisesti toimintakykyyn, liittyy vahvasti myös psykologinen kriisi. Tässä tilanteessa lähtökohtamme asian kohtaamiseen ovat hyvin yksilölliset. Tuen tarve on jokaisella. Kriisin yli pääsemistä helpottaa hyvä sosiaalinen tukiverkosto, psyykkinen resilienssi sekä psyykkisen toimintakyvyn lähtökohdat. Ennusteeseen vaikuttaa vaurion laadun lisäksi oleellisesti myös yksilön kyky jaksaa ponnistella asetettujen tavoitteiden suuntaisesti.
Kun elämä kokonaisvaltaisesti muuttuu äkillisesti vakavan sairastumisen myötä, on tärkeä saada kuntoutumista oikea-aikaisesti ja laadukkaasti. Kuntoutumisen saatavuus on haaste. Tällä hetkellä resurssit julkisen terveydenhuollon puolella ovat rajalliset. Oma näkökulmani kuntoutukseen on arkilähtöinen. Sairaalajakson jälkeen paluu kotiympäristöön asettaa ihmisen ja perheen uusien haasteiden eteen. Arkeen löytyy usein monia kuntouttavia ratkaisuja, joita on vaikea nähdä vielä sairaalaympäristöstä käsin. Omat tavat ja tottumukset istuvat tiukassa. Näiden elämäntapatottumusten vaikutus aivoterveydelle on tutkimuksissa todennettu. Sairaalaympäristö huolehtii esimerkiksi säännöllisestä ruokarytmistä, vuorokausirytmin ylläpidosta ja päihteettömyydestä.
AIVOTERVEYS = AJOTERVEYS
Tapaan työssäni paljon asiakkaita ja potilaita, jotka ovat kovin harmissaan, kun heiltä evätään sairausperusteisesti ajo-oikeus neurologisen sairauden johdosta. Ajolupa on iso asia arjessa, se edustaa itsenäisyyttä ja pystyvyyttä, kulkemisen vapautta ja liikkumiskykyäkin. Auto edustaa muutakin kuin autoa, se voi olla tärkeä osa elämää ja ammatti. Siksi onkin perusteltua huolehtia aivoterveydestä erityisesti kun ikää tulee lisää. Sairastumisen todennäköisyys aivosairauksiin nousee kun ikäännytään. Aivoinfarkti tai aivoverenvuoto sekä muut aivoalueen sairaudet voivat heikentää hahmottamiskykyä, näkökykyä, havainnointinopeutta sekä fyysistä toimintakykyä. Tällöin autolla ajo ei enää mahdollistu. On hyvä motivointikeino pyrkiä ylläpitämään aivoterveyttä sekä minimoida omat yksilölliset riskitekijät.